Onnellinen Onnekas

Okei tämä minun blogin kirjoittaminen on nyt vähän jäänyt... ei ole vaan tullut kirjoitettua. 

Tässä nyt on jonkun verran kerennyt tapahtua; pari kertaa Sydneyssä tullut käytyä, toisella kerralla menin Mardi Gras paraatia katsomaan, Canberrassa käytiin viikonloppureissulla ja rantakin käyty pari kertaa tarkastamassa taas. Tapasin viime vuoden vaihtareita ja näin kun rehtori lauloi karaokea koulun kirjastossa. Kävinhän minä vielä Country musiikki festivaaleillakin Tamworthissa. On tullut käytyä myös Queenslandin rajalla, Rotary konferenssissa ja vaihtarikaverin synttäritkin kävin katsastamassa Singletonissa. Ja tällä hetkellä host perheen kanssa Darwinissa. Tuossa nyt varmaan tärkeimmät tapahtumat tältä pieneltä ajalta. 

Nyt tästä eteenpäin sitten toukokuun puoleen väliin on aikataulu aika tiukkaa kun koko ajan on jotain tapahtumassa. Nyt tosiaan Darwinissa ja sen jälkeen minun vanhemmat tulee käymään ja menen Rotarien järjestämälle Australia kierrokselle. 
Niistä kerron sitten vähän myöhemmin. 
 Yritän laitella kuvia näistä tapahtuneista jutuista vaikka erilliseen julkaisuun että on selkeämpää. 

Mut tosiaan, tässä on pikkuhiljaa ruvennut tajuamaan kuinka vähän aikaa enään jäljellä minulla täällä on. Lähden kotia päin heinäkuun puolessa välissä ja nyt on jo huhtikuu, huhhuh. Tässä on vielä monta matkaa edessä ja varsinkin Rotaryn Australian ympäri matka. Onhan tässä jonkun verran jo kerennyt kattella Australiaa ja kavereitakin tullut, mutta kyllä se nyt surulliselta rupeaa tuntumaan kun lähtöpäivä vaan lähenee. Kavereiden kanssa haluaisin vielä aikaa vietellä aika paljon mutta saa nähdä kuinka paljon siihenkin on aikaa... Perhettä vaihdan takaisin ensimmäiseen host perheeseen aika heti minun Australia ympärys matkan jälkeen ja heidänkin kanssa vielä yksi matka ainakin tulossa. 

Mutta nyt tähän ’loppuun’ vielä, ajattelin että olisi varmaan hyvä aika vähän selitellä et miksi päätin lähteä vaihtoon. 
Suoraan sanoen siitä ei hirveästi kysymistä ollut lähdenkö vaihtoon vai en, se on ollut aika pitkään asia joka on ollut jo varma asia minun elämässä. Ensimmäistä makua vaihto-oppilaana olemisesta oli varmaankin kun tarinoita kuunneltiin minun siskoni kanssa meidän enon vaihto-oppilasvuodesta Australiassa. Näiden tarinoiden takia halusinkin sitten hyvin pitkään mennä Australiaan. Tämä oli jo monia vuosia ennen kuin se olisi oikeasti mahdollista minulle. Siitä asti olen ollut kiinnostunut vaihto-oppilaana olemisesta mutten myöskään ajatellut sitä hirveämmin koska se tuntui niin kaukaiselta asialta. 

Enemmän rupesin tajuamaan kuinka lähellä tuleva vaihtovuoteni on kun minun kaksi vuotta vanhempi isosiskoni lähti vaihtoon Meksikoon. Siinä vaiheessa meinasi melkein paniikki ruveta iskemään, olenko valmis? Siitä sitten koko prosessi alkoikin pyöriä aika nopeasti. Meidän perheessä oli meksikolainen vaihto-oppilas vähän aikaa ja kun hän lähti, isosiskoni tulikin jo kohta takaisin. Sitten olikin enään vain vuosi minun lähtööni, siitä alkoi blogien lukemiset ja hakemusten täytöt ja ensimmäiseksi maa-vaihtoehdokseni laitoin Japanin Australian sijaan sillä olin tykästynyt Japaniin pitemmän päälle (spoiler alert: En mennyt Japaniin) Tosiaan pääsin kuitenkin kaikista hakuprosesseista läpi, vaikka Rotaryt tekivätkin haastattelusta hirman pelottavahkon, ja sitten alkoi aika jolloin jännitettiin mihin maahan menisin. 

Tässä vaiheessa rupesin miettimään että mitä oikein olen tekemässä. 

Vastaus tuli pienen hetken jälkeen. Sain maakseni Australian ja siinä sitten hetken panikoitiin äitin kanssa että miksen saanut Japania ja että pitäisikö nyt ollenkaan lähteä vaihtoon koska Japania ei tullut. 

Mutta tässä se vastaus sitten tulikin: 
Miten niin en lähtisi vaihtoon vain koska en saanut Japania? 
Minulla on mahdollisuus viettää vuosi toisella puolella maailmaa hyvän järjestön kautta ja jättäisin sen välistä vain koska halusin Japaniin ja en päässyt? 
Alunperinkin olin halunnut mennä vaihto-oppilaaksi koska rakastan matkustamista ja halusin nähdä ja kokea maailmaa niin pitäisikö maan vaikuttaa niin paljon?

Ei se vaikuttanut. Tajusin että ihan sama mihin maahan menisin, vuodesta tulisi mahtava ja pitäisin sitä parhaana maavaihtoehtona. Ja kaiken lisäksi Australia olikin ollut minun alkuperäinen vaihtoehtoni. 
Siitä hetkestä rupesin sitten etsimään kaikkea tietoa Australiasta ja innostumaan reissusta enemmän ja enemmän.



Olen onnellinen että päätin lähteä vaihtoon, se ei mitenkään ollut väärä päätös, mutta tietenkään ei se olisi ollut mahdollista ilman kaikkea apua mitä olen saanut. Haluan kiittää kaikkia kavereitani ja tuttuja jotka ovat auttaneet minua tulemaan tulokseen ja etenkin Rotary järjestöä ja klubiani joka oli hyvin antelias ja päätti lähettää minut vaihto-oppilaaksi. Ilman heitä en olisi täällä. Suuri kiitos myös perheelleni kaikesta tuesta ja rahoituksesta. En olisi selvinnyt kaikista hermoromahduksista ilman heitä. 

Kiitos.
Olen todella onnellinen ja onnnekas että olen päässyt tänne. 

Reilusti rentoutumista

Nyt en ole Blogia kirjotellu hyvin pitkään aikaan kun olen halunnut vähän lomailla rauhassa. Tosiaan näillä kesälomat alkoi meidän koulussa 21. joulukuuta, sitä ennen koulussa oli vähän rennompia päiviä, menin myös muutamille matkoille viimeisillä viikoilla. Ihan joulukuun alussa meillä oli Rotary leiri johon osallistuivat sekä inboundit että outboundit. Se oli outboundien viimeinen leiri ennen heidän lähtöä. Suoraan leiriltä lähdimme yhden suomalaisen ja yhden italialaisen vaihto-oppilaan ja vaihto-oppilaan joka on menossa Suomeen kanssa Sydneyyn muutamaksi päiväksi. Söimme paljon hyvää ruokaa ja puhuimme paljon Suomesta.
 















Pian sen jälkeen kävimme host perheeni kanssa heidän sukulaisten luona Gilgandrassa ja myöhemmin kävimme myös muutaman päivän rantalomalla Shoal baylla.










Australialainen joulu oli mielenkiintoinen. Ensimmäinen kerta elämässäni kun koen joulun ilman lunta. Joulu oli muutenkin tunnelmalta hyvin erilainen Suomen jouluun verrattuna, olen tottunut siihen, että joulu on hyvin rauhallinen ja tavallaan ”virallinen”. Australiassa taas joulu minkä vietimme oli enemmän juhlimisen tapaista. Vertasinkin host äidilleni aikaisemmin jouluja Suomessa ja Australiassa siten että Suomen joulu on ”Kaunis” ja Australian joulu on ”hauska”. Kumpikaan ei ole huonompi kun toinen mutta ne on vain erilaisia. Täällä Australiassa esimerkiksi katselimme krikettiä tv:stä ja pelasimme sitä pihalla, sitä harvemmin Suomessa tulee tehtyä. Jouluateriamme oli jostain syystä Itämaista, perheeni sanoi ettei Australialainen Jouluateria ei ole ihmeellinen joten he eivät oikein koskaan tee sitä.

Koko joulun ja uuden vuoden ajan meidän kotona kävi monia ihmisiä käymässä jatkuvasti, tapasin niin monia ihmisiä etten varmaan muista enää kaikkia. Uuden vuoden vietimme rauhassa kotona katsellen ilotulituksia tv:stä. 

Koulu jatkuu kuun lopussa joten minulla on vielä parisen viikkoa kesälomaa jäljellä. Tammikuun alussa menimme viikoksi lomailemaan Diamond Beachille Forsterin lähelle. Olimme vuokranneet rantatalon joka oli kirjaimellisesti meren rannalla. Sieltä kotiin tultuamme alkoi pakkaaminen, sekä minulla etttä minun host siskollani. Minun oli määrä vaihtaa perhettä 15 päivä ja host siskoni lähtee vaihtoon 19 päivä. 











Nyt täällä uudessa perheessä olen viettänyt muutaman päivän, perhe vaikuttaa hyvin rennolta ja mukavalta mutta ainut huonohko puoli on että perhe asuu vähän kauempana keskustasta joten en pääse yhtä helposti esimerkiksi kavereitani tapaamaan.

Tässä varmaan ihmeellisimmät tapahtumat tältä erää!

Kuukausia Kaukana

Neljä kuukautta on nyt takana ja elämä rupeaa ehkä hieman enemmän

muistuttamaan jo normaalia elämää kotona Suomessa. Ymmärrän kaikki asiat
jo paljon paremmin ja kotona on ruvennut olemaan enemmän tylsiä hetkiä,
jolloin on tullut vaan luettua kirjaa ja istuskeltua sängyllä. Toisin
sanoen tuntuu, että elämä on hieman rauhoittunut.

On tässä silti tullut tehtyä taas asioita jonkin verran.

10 päivä marraskuuta lähdimme host siskoni kanssa hänen mummonsa luokse
Newcastleen viikonlopuksi, sillä host vanhempani menivät katsomaan
näytelmää Sydneyyn. Lauantai päivän vietin Australialaisen vaihtari
kaverin kanssa, joka oli ollut Suomessa vaihdossa. Käveleskelimme ympäri
Newcastlea, kävimme syömässä, joimme teetä hänen perheensä luona ja
kävimme uimassa rannalla. Odotellessa minun host siskoa ja hänen mummoansa,
kävimme vielä markkinoilla. Oli kokonaisuudessa tosi hyvä päivä.

Seuraavana päivänä heräilimme vain rauhassa ja jutustelimme aamupäivän ja
ajoimme kotiin.

Maanantaina 12 päivä lähdinkin sitten uuteen seikkailuun. Kuudelta aamulla
juna-asemalta lähdimme meidän vuositason kanssa luokkaretkelle Sydneytä
kohti. Saavuttuamme Sydneyyn menimme heti ensimmäisenä lounaan jälkeen
Luna Park nimiseen huvipuistoon. Siellä tapasin uudestaan Sydneyssä asuvan
vaihtari kaverini Suomesta. Pitäisi varmaan mainita että hänen nimensä on
siis Helmiina Salila. Hieman helpompi tulevaisuudessa kun hänestä
todennäköisesti vielä kirjoittelen. (Ja vähän mainostusta tähän, hänkin
kirjoittaa blogia ja sen osoite on hemppureissaa.blogspot.com) Mutta
tosiaan siis hän liittyi meidän joukkoomme huvipuistossa ja siellä sitten
pyörimme kavereitteni kanssa koulusta ja Helmiinan kanssa.

Huvipuistossa seikkailun jälkeen menimme käymään hotellilla syömässä
päivällisen jonka jälkeen kävimme illalla vielä Sydney Tornissa.

Seuraava päivä alkoi kello kuusi herätyksellä. Aamupalan jälkeen lähdimme
viettämään ansaittua rantalomaa. Pariksi tunniksi vain kylläkin. Menimme
Bondi Beachille ja meille annettiin aikaa uida jos halusi. Minä tietenkin
uin. Uimisten ja auringonottojen jälkeen menimme läheiseen Westfieldiin
(Westfieldit on siis ostoskeskuksia) ja meille annettiin muutama tunti
aikaa shoppailla. Westfieldiltä menimme käymään hotellilla nopeasti
suihkuissa ja vaihtamassa vaatteita, koska seuraavana oli vuorossa Taronga
eläintarha. Menimme sinne ja takaisin lautalla, sen takia matkalla sinne
näimme hyvin Harbour Bridgen ja Sydneyn Oopperatalon. Itse eläintarhassa
meillä ei ollut paljoa aikaa, noin kaksi tuntia, koska olimme hyvin
myöhässä aikataulusta. Eläintarha oli valtava ja siellä oli melkein kaikki
mahdolliset eläimet, joten kaksi tuntia tuntui hieman lyhyeltä… Mutta
kerkesimme silti näkemään monia eläimiä esimerkiksi pingviinejä.

Illallisen söimme Darling Harbour alueella. Minä ja minun kaverini menimme
syömään sushia. Tapasimme illallisella myös yhden kaverini kaverin, joka
asuu Sydneyssä. Illallisen jälkeen pysyimme Darling Harbourissa ja menimme
keilaamaan koko vuositason kanssa.

Keskiviikkona eli viimeisenä päivänä pääsimme ohjatulle kierrokselle
Sydneyn kriketti areenalle (SCG) Se on yksi Australian vanhimmista ja
hienoimmista urheilu areenoista. Siellä vietimme aamupäivän ja kierroksen
jälkeen meille annettiin hieman aikaa vielä shoppailla jos joku halusi
ostaa vielä jotain. Noin kello yhden aikoihin meidän junamme kohti Sconea
lähti Sydneyn Central asemalta. Saavuimme Sconeen 18.24. ja siitä suoraan
menin vielä käymään Rotary kokouksessa.

Lauantaina lähdettiinkin sitten taas uuteen reissuun. Menimme host perheeni
kanssa Dubboon juhlimaan host äitini veljen syntymäpäiviä. Juhlat olivat
lauantai iltana seitsemästä puoleenyöhön asti. En oikein tuntenut juhlista
ketään joten se oli hieman väsyttävää henkisesti, fyysisesti myös sillä
minulla taisi olla kuumetta juhlien aikaan. Olin kipeänä muutaman päivän.
Mutta juhlissa oli pääosin hauskaa. Sunnuntaina ennen kuin lähdimme kotiin,
kävimme tapaamassa Puolalaista vaihto-oppilasta joka asuu Dubbossa. Minun
host siskoni lähtee Puolaan vaihtoon tammikuussa joten jutustelimme vähän
hänen kanssaan Puolasta.



Nyt tässä viikolla ei oikeastaan ole tapahtunut hirveämmin mitään, paitsi
keskiviikkona olin auttamassa kunnanvaltuustoa yhden tapahtuman
järjestämisessä. Viiden minuutin varoitusajalla pidin improvisoidun puheen
vaihto-oppilaana olemisesta ja olin myös kuvaajana tapahtumassa vaikken
osaa käyttää kameroita tai ottaa hyviä kuvia.
Torstaina oli myös tosiaan täydet neljä kuukautta siitä kun saavuin
Ausseihin! Nopeasti se aika rientää.

Tuli vähän pidempi teksti tällä kertaa, mutta kaikki tässä kai tältä erää.

Tällaista tällä kertaa

Nyt en ole kirjoitellut niin pitkään aikaan, että kirjoittelen vaan suurimmat tapahtumat mitä on ollut.

16-18 päivä lokakuuta koulun alettua uudestaan, olin heti mukana työpajassa missä opeteltiin yrityksen rakentamisesta ja muusta vastaavasta. Työpaja tapahtui koululla ja meidän piti ryhmissä luoda ’sosiaalinen yritys’. Meidän ryhmä suunnitteli nuorisotalon tapaisen yrityksen ja työpajan pitäjät pitivät meidän ideasta.

Perjantaina samalla viikolla koulussamme ja Sconessa ylipäätään oli hattupäivä. Hattupäivä on yksi monista vuosittaisista tapahtumista alueella, jolla asun. Hattupäivän avulla koulut ja Rotaryt yrittävät saada ihmisiä huomioimaan mielenterveydellisiä sairauksia enemmän. (En oikein vieläkään tajua miten hatut liittyvät mielenterveydellisiin sairauksiin) Hattupäivän takia kaikilla oli hauskoja hattuja koulussa ja keräsimme rahaa mielenterveyden tutkimisen hyväksi. Illalla Rotaryt myös järjestivät Triviaillan missä he myös keräsivät rahaa samaan kohteeseen. Minä ja minun host siskoni olimme auttamassa illan järjestämisessä.

Seuraavana päivänä lähdin läheiseen vähän isompaan kylään, kun Scone juhlistamaan minun edellisen host perheeni pojan syntymäpäiviä ja myöhemmin menin myös festareille. Syntymäpäiväjuhlilla menimme keilaamaan ja lasersotailemaan. Se oli hauskaa mutta hieman väsyttävää ottaen huomioon, että olin siellä kasan 12 vuotiaita kanssa… Festareille menin vähän vanhemman seuran kanssa, kaverini kutsui minut sinne perheensä kanssa. Festarit olivat Noisy Heeler Music Festival ja en tiennyt yhtäkään yhtyeistä, jotka soittivat siellä. Ei se paljoa hidastanut kylläkään. Hauskaa festareissa oli, että kesken festareiden alueelle iski kunnon myrsky. Ensimmäinen aussimyrsky, jonka koin! Ei sekään paljoa hidastanut sillä yhtyeet silti jatkoivat soittamista. 

Seuraavalla viikolla perjantaina 26 päivä vietin illan tanskalaisen vaihto-oppilaan kanssa, joka oli tullut Sconeen katsomaan lehmänäyttelyä host perheensä kanssa, (Beef Bonanza) joka on vuosittainen tapahtuma Sconessa. Minäkin pistäydyin lehmänäyttelyssä pikaisesti katsomassa, millainen se on. Siellä oli lehmiä ympäri Australiaa ja siellä on tuomaristo, joka valitsee parhaita lehmiä yms. Sunnuntaina olin koululla pesemässä autoja meidän vuositasolaisten kanssa. Keräsimme rahaa johonkin koulujuttuun (en ole vieläkään varma mihin).

2 päivä marraskuuta perjantaina meillä oli koulussa positiivisen koulutuksen päivä. Kaikki pukeutuivat värikkäisiin vaatteisiin ja teemana oli olla positiivinen. Tanssimme macarenaa lounastauolla pihalla koko koulun voimin ja meillä oli myös koko koulun kivi-sakset-paperi turnaus. Seuraavan päivän vietin kokonaan koululla, sillä minun ja muutaman minun luokkatoverin piti auttaa asentamaan äänijärjestelmä paikallisen kuoron esitystä varten.

Tiistaina seuraavalla viikolla juhlistimme koulussa Melbournen ratsastuskilpailua, joka on iso juttu täällä Australiassa. Se on Australian isoin ratsastuskisa. Rata on 3,200 metriä ja melkein jokainen australialainen katsoo kisan. Koulussa juhlistimme sitä pukeutumalla hienoihin vaatteisiin ja pitämällä muotinäytöksen. Ja tietenkin katsoimme myös itse kisan tunnilla. Tiistaina sain myös perheeni lähettämän paketin Suomesta! Paketti oli täynnä suomalaisia karkkeja ja tietenkin ruisleipää!

Siinä aikalailla kaikki tällä erää.

Leppoisaa lomailua

Viime kerralla olin jäänyt blogissani siihen, että olin ollut Rotary leirillä viikonlopun. Jatkan nyt siitä eteenpäin.

Tulin siis sunnuntaina Rotary leiriltä ja illalla heti kun olin päässyt kotiin rupesimme host perheeni kanssa pakkaamaan seuraavaa reissua varten. Olimme menossa retkeilemään melkein viikoksi Warrumbunglesin kansallispuistoon. Retkeilyllä en tarkoita perinteistä telttailua, jolloin mukana on vaan rinkka ja kävellään ympäriinsä ja yövytään eri paikoissa. Tämä retkeily oli enemmänkin sitä, että otettiin joko asuntovaunu tai valtava teltta ja muutama katos ja koko talon ruokavarastot mukaan ja rakennetaan tilapäinen koti yhteen paikkaan. En valita, se oli helpompaa retkeilyä, kun mitä olin odottanut. Kävimme sitten päivisin muutamilla luontopoluilla kävelyillä, pisin niistä oli, kun kävelimme kuuluisan ’leipäveitsen’ (The Breadknife) juurelle. Tämä oli siis kivimuodostelman tyylinen asia vuoren päällä, joka ilmeisesti näytti leipäveitseltä. Korkein paikka mihin pääsimme tämän kävelyn aikana, oli 1 200 metriä ja kävelymatka oli 12 kilometriä yhteensä. 






Muina päivinä sitten käytiin vähän lyhyempiä reissuja ja yhtenä päivänä oli kosteaa, koska oli vähän sateinen ilma, joten menimme käymään paikallisella observatoriolla. Se oli ilmeisesti Australian suurin. Kyseinen kansallispuisto ja sen ympäristö on aika lailla Australian tärkeimpiä astronomiakeskuksia. Ajelimme ympäriinsä jossain välissä ja nähtiin, kuinka ihmisillä oli suuria teleskooppeja takapihoilla. Alueella myös järjestettiin monia tähtienkatselu iltoja, osallistuimme yhteen niistä.

Retkeilemässä törmäsin myös moniin eläimiin, näin ensimmäistä kertaa emun, goannan (mahdollisesti varaani suomeksi), käärmeen ja sammakon Australian luonnossa. Pääsin myös hyvin lähelle viiliä kengurua, noin metrin päähän.Retkeilemästä palasimme perjantaina ja melkein heti alkoi uudestaan pakkaaminen; tällä kertaa pakkasin perheenvaihdon takia. Tarkoituksena oli, että vaihdan perhettä sunnuntaina. Ja niin teinkin. Pakkaaminen oli hyvin mielenkiintoista, koska minulla oli jo nyt, muutaman kuukauden jälkeen, ihan liikaa tavaraa.

No mutta, perheen vaihto sujui hyvin ja uusi perheeni on tosi mukava. Perheeseen kuuluu isä, äiti, tytär ja kolme veljeä. Perheen kaikki kolme veljeä kyllä asuvat muualla opiskelun takia. Olen tavannut heistä vasta yhden. Perheessä on myös kaksi kissaa ja yksi koira. Kyseinen perhe on kova urheilemaan, pääosin he pyöräilevät. He saattavat helposti pyöräillä parinkymmenen kilometrin lenkkejä. He myös harrastavat triathloneja.

Ne ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät etten ole hirveän urheilullinen.

Tämä perhe hommaa minulle pyörän lainaan siksi ajaksi, jonka vietän tässä perheessä. Enpähän ehkä liho niin helposti ja on se tämäkin kokemus. Katsotaan mitä käy.

Nyt olen aikalailla viikon vietellyt tässä perheessä ja yrittänyt vaan totutella uuteen ympäristöön ja perheeseen. Ongelmia ei ole ollut vielä perheen kanssa, vähän on vaan stressannut koko uusi tilanne, joten vapaa-ajan olen pääosin käyttänyt rentoutumiseen. Viime viikolla alkuviikon vietin kavereiden kanssa, sillä koko muu perhe oli töissä. Torstaina osallistuin host siskoni ja hänen kavereidensa kanssa vapaaehtoisina Sconen nuorisoneuvoston järjestämään perhetapahtumaan. Teimme kasvomaalauksia ja henna tatuointeja monta tuntia putkeen. Illalla menin host siskoni kanssa käymään hänen kaverinsa luona, katsoimme televisiota ja vain juttelimme kaikesta. Perjantaina menimme käymään Tamworthissa vähän shoppailemassa perheen kanssa ja illalla menin kaverin syntymäpäivä juhliin. Viikonloppuna käytiin pari kertaa syömässä perheen kavereiden kanssa, mutta muuten viikonloppu oli aika rauhallinen. 15 päivä meillä alkoi koulu uudestaan. Hieman täyden loman jälkeen arkeen palaaminen tuntui ihan mukavalta. 

Monesti menossa

Elikäs 14-16.9 oltiin Sydneyssä minun host perheeni kanssa. Saman tuttavaperheen luona kuin viimeksikin. Tällä kertaa kuitenkin lauantaina kävin ihan Sydneyn keskustassa asti! Ja mikä vielä parempaa, tapasin Helmiinan, yhden suomalaisista vaihto-oppilaista !!! Vietimme koko päivän pyörien keskustassa ja shoppailemassa (minulla ei tietenkään ollut yhtään kunnollisia kesävaatteita mitä voisin täällä Australian lämpimissä kesissä käyttää...)
Shoppailun lisäksi kävimme tietenkin katsomassa Sydneyn oopperatalon ja Harbour Bridgen. Sydneyn oopperatalon edessä tuli mielenkiintoinen kohtaaminen, olimme ottamassa Helmiinan kanssa kuvia Suomenlipun kanssa ja joku mies käveli meidän luokse ja kysyi että onko se Suomenlippu. Olimme hieman ihmeissämme, mutta mies selitti että hänellä oli ystävä Suomessa ja hän haluasi ottaa kuvan meidän Suomenlipun kanssa lähettääkseen kuvan kaverilleen. Tietenkin annoimme hänen tehdä niin ja vastapalvelukseksi hän otti kuvan minusta ja Helmiinasta.
Sataman lisäksi kävimme mm. kaupunginkirjastolla, kasvitieteellisessä puutarhassa ja Queen Victoria rakennuksessa.







Vaikka näimmekin aika paljon Sydneytä lauantaina, mielestäni silti varmaan parasta oli puhua suomea pitkästä aikaa ja oikeasti keskustella kunnolla kaikesta mitä tässä on lähiaikoina tapahtunut. Lauantaina tapahtui vielä jotain muutakin kivaa: host äitini oli löytänyt ruisleipää ja ruisjauhoja !!! VIHDDOINKIN ! Nyt sitten kohta leivoskellaan karjalanpiirakoita ja mustikkakukkoja.
Illalla kun palasin meidän tuutavaperheen luokse, meillä oli hyvät keskustelut Australian ja Suomen koulutusjärjestelmien eroista. Paikalla oli kolme opettajaa joista yksi oli vielä vararehtori. Sain aika hyvän käsityksen Australian koulutusjärjestelmän puutteista.



Sunnuntaina lähdimme ajamaan kottinpäin ja kävimme matkalla katsomassa kivimuodostelmaa, the three sisters. Paikka ei ehkä ollut ihan niin ihmeelline kuin olin kuvitellut, mutta se oli silti hieno!

(Minä hienosti poseeraamassa kolmen sisaruksen kanssa)














Yleensä kirjoitan, että koulu jatkui normaalisti, mutta tällä kertaa ei ollutkaan niin! Vuositasolla 11 oli isohkot kokeet tällä viikolla. Minun tarvitsi tehdä vain yksi koe, englannin koe, ja muuten minun ei tarvinnut mennä kouluun koko viiikolla. Aika rentouttava viikko ollut.
Koe meni varmaan ihan kohtalaisen hyvin, ottaen huomioon etten ole asunut Australiassa koko ikääni. Meidän piti kirjoittaa essee kirjasta minkä olimme lukeneet aiemmin. Siitä esseestä hauska juttu: meidän piti siteerata kirjaa useammin kuin yhdesti esseen aikana, emmekä tienneet mitä kohtia meidän piti siteerata koska emme tietenkään tienneet kysymystä. Kirjaa ei saanut tuoda kokeeseen, eikä minkäänlaista lappusta mihin olisi kirjoittanut siteerauksia. Opettajan neuvo kokeeseen oli: opetelkaa ulkoa mielestänne tärkeitä siteerauksia noin 10-15 kappaletta.
...
Eikö olisi vain helpompi ottaa se kirja kokeeseen.

Kuitenkin, viikolla en hirveämmin tehnyt muuta kun rentouduin kotona. Maanantaina ja torstaina kylläkin hengailtiin kaverin kanssa ympäri Sconen keskustaa. Muuten tosiaan leffoja katsellut kotona, nukkunut päiväunia, käynyt kävelyillä ja siivoillut vähän huonetta ja muuta vastaavaa siinä koeviikon aikana.



Viikonloppuna sitten taas mentiin!

Minun kolmas host perheeni päätti ottaa minut mukaan heidän matkalleen Brisbaneen. Sain lentoliput ja kaikki muut ihan ilmaiseksi, koska heidän nuoremman tyttären oli alunperin tarkoitus mennä sille reissulle, muttei lopulta päässytkään, joten he tarjosivat minulle ilmaista matkaa Brisbaneen. Minun piti vain 'esittää' että olin se nuorempi sisarus.
Brisbanessa lähinnä shoppailimme, koska heidän piti hankkia minun vanhemmalle tulevalle host siskolle juhlavaatteet tulevaan koulujuhlaan (hän on vuositasolla 12 ja lähtee koulusta, joten heillä on tavallaan läksiäisjuhlat). Shoppailun lisäksi kävimme syömässä yhdillä suurilla ruokamarkkinoilla, jotka siis ilmeisesti on siellä joka viikonloppu. Kyseisen paikan nimi oli Eat Street Northshore jos kiinnostaa googlettaa. Sieltä löytyi ruokaa melkein kaikkialta maailmasta (ei ollut suomalaista) ja kaikkea kummallista ruokaa. Ja ilmeisesti joka ilta siellä on live-esityksiä, tällä kertaa siellä oli joku tanssi/laulu esiintyjäporukka.






Brisbanessa yövyimme host perheen vanhimman tyttären luona. Vietime sielläkin jonkin verran aikaa.
Sunnuntaina lensimme takaisin ja melkein myöhästyimme koneesta. Pääsimme kuitenkin Newcastleen asti. Siellä tajusimme, että olimme hukanneet auton avaimet. Siinä sitten hetki panikoitiin, mutta lopulta ne kuitenkin löydettiin.
Tapahtuman täyteinen viikonloppu.

Viikko jatkui sitten taas koulussa. Viimeinen viikko ennen koululomia. Ja koska vuositaso 11 oli tehnyt edellisellä viikolla kokeet, ei meidän oikeastaan ole tarvinnut opiskella mitään. Kaikki on muutenkin ollut tällä viikolla paljon rennompaa koulussa, koska tosiaan kyseessä viimeinen viikko ja vuositaso 12 lähti koulusta tämän viikon jälkeen. Paljon kaikkea tapahtuu kokoajan ja kaikki ottaa rennosti. Meidän vuositaso myös jostain syystä on tehnyt tavallista enemmän. Tässä muutaman päivän aikana he ovat esimerkiksi kerenneet jo tehdä kaksi 'oksennushaastetta'. Ideana on vaan siis juoda tai syödä jotain ja yrittää olla oksentamatta. Ensimmäinen oli syödä pari banaania ja juoda päälle pullollinen Spritea ja toinen oli juoda yhdeltä istumalta pari litraa maitoa. Molemmilla kerroilla ihmiset oksensivat iloisesti koulun pihalla.
Opettajat eivät tykkää.




No mutta, tiistaina kävin illallistamassa minun seuraavan host perheen luona. Tuntuu että tulen hyvin niiden kanssa toimeen. Vaihdan host perhettä koululomien toisella viikolla (koululoma kestää kaksi viikkoa) ja sitä ennen käyn retkeilemässä kansallispuistossa ensimmäisen host perheeni kanssa.

Perjantaina juhlimme yhden kavereistani syntymäpäiviä pienellä porukalla. Söimme ulkona ja hengasimme vain puistossa ja juttelimme. Meillä oli tosi hauskaa ja perjantai-ilta tuli vietettyä mukavasti.













Tässä viikonloppuna sitten kävinkin seuraavan host perheeni kanssa meidän piirin Rotary leirillä Tocal yliopistolla. Leirillä tapasin kaikki vaihto-oppilaat uudestaan ja tapasimme myös oppilaat jotka olivat menossa meidän maihin. Suomeen menee meidän piiristä kaksi oppilasta ja minun tuleva host sisko menee Puolaan vaihtoon.
Leirillä
pidimme paljon hauskaa ja opimme jotain hyödyllistä tietoa Australiasta ja vaihto-oppilaana olemisesta. Opimme myös tanssimaan Australialaisia tansseja ja meidän piti pitää esitelmä itsestäme ja maastamme.





 









Tässä kuvassa kaikki "suomalaiset". Kuvassa siis minun ja toisen suomalaisen vaihto-oppilaan Kielon lisäksi tytöt, jotka ovat menossa Suomeen ja poika, joka oli ollut Suomessa vaihdossa. 

Ykskaks yllätys

Nyt taas vähän mitä on tapahtunut tässä lähiaikoina.

Sydneyn reissuun siis jäätiin viime kerralla. Oltiin Sydneyssä 24-26 elokuuta ja siellä yövyttiin tuttavaperheen luona. Ja siis vaikka sanon, että oltiin Sydneyssä, olimme tavallaan reuna-alueella, joten siellä oli paljon maatiloja. Emme käyneet Sydneyn keskustassa ollenkaan… Kävimme monissa kukkakaupoissa host äitini ja hänen ystävänsä kanssa. Host äitini kanssa kävimme myös eläintarhassa jossa saimme ruokkia kenguruita, näin myös ensimmäisen koalani! (Eläintarhan porteilla joku mies tuli ihan yhtäkkiä kysymään olenko suomalainen A) en ollut koskaan nähnyt koko miestä ennen B) en puhunut Suomea C) minulla ei ollut mitään suomalaista vaatetta tai mitään päällä D) en puhunut edes englantia milloin olisi voinut aksentista päätellä. Tosi hämmentävä ja hieman pelottava kohtaaminen.)Sunnuntaina kävimme host äitini, hänen kaverinsa ja kaverin tyttärien kanssa paikallisissa taidenäyttelyissä. Taidenäyttelyt oli kyhätty aina joko omistajan autotalliin tai latoon, mikä teki taidenäyttelyistä paljon mielenkiintoisempia.

Sunnuntaina ajoimme takaisin kotiin ja matkalla kävimme koukkaamassa maailman suurimmalla aurinkokellolla Singletonissa.

Yllätys yllätys, koulu jatkui normaalisti maanantaina. Tiistaina taas ei niinkään, olin tiistaina pois koulusta ja osallistuin työpajaan joka oli suunnattu kouluikäisille ja joka käsitteli johtamista ja mielenterveyttä. Teimme erilaisia aktiviteetteja ja muutama ihminen oli pitämässä luentoja.

Keskiviikkona sain pidellä kengurun poikasta koulussa! Jostain syystä meidän koulussa on opettaja, joka ottaa kengurun poikasia mukaansa kouluun. Sitten ne kengurut viettää koko aikansa kirjaston takahuoneessa ja kaikki oppilaat käy aina silittelemässä niitä. En valita.Muuten viikolla ei koulussa oikein tapahtunut mitään, mutta perjantaina leivoin host äitini kanssa joulutorttuja, ainakin yritin. Kaikki ainekset olivat hieman erilaisia suomalaisista aineksista, joten lopputulos oli vähän mitä oli. Kaiken lisäksi poltimme vielä ensimmäisen satsin aika hyvin.

Lauantaina 1.9 oli Rotary juttuja. Lauantaina kävimme kokkailemassa grilliruokaa jollekin moottoripyörä klubille paikallisella järvellä (JEE JÄRVI, ensimmäinen järvi jonka olen nähnyt) minun host klubin kanssa. Moottoripyöräilijät ostivat ruokaa meiltä ja rahat menivät hyväntekeväisyyteen paikallisille maanviljeliöille. Se oli oikein hauskaa, sain kavereitakin niistä moottoripyöräilijöistä (en oikeasti, mutta se pitää aina sanoa että saa äidin vähän panikoimaan). Ruokinnan jälkeen meillä oli vähän suunnitelmia kavereiden kanssa.

Pidimme lautapeli-illan kolmen kaverini kanssa, mutta eihän siinä tietenkään hirveämmin pelejä pelailtu vaan jutusteltiin enemmän. Myös meidän perheen koiranpentuun käytettiin aika paljon aikaa. Hauskaa oli! Kaikki olimme sitä mieltä että pitäisi tehdä niin useamminkin.

Sunnuntaina ei oikeastaan mitään tapahtunut mutta seuraava viikko oli hieman mielenkiintoinen, koska kelit oli hieman sateisia. Koulussa ei oikein tapahtunut mitään, mutta sateiset kelit oli hyvin outoja. Sain myös selville yhden hieman shokeeraavan faktan: host perheeni ei omista sateenvarjoa. Tervetuloa Australiaan!

Tällä kyseisellä viikolla host äitini oli myös sairaana, hänellä oli influenssa koko viikon ajan. Viikko vietettiin hieman hiljaisemmissa merkeissä kotona ettei häirittäisi perheen äitiä.

Maanantaina ei koulussa tapahtunut mitään, mutta illalla aloitin pelaamaan koripalloa aikuisten joukkueessa. Ja siis täällä Sconessa koripallo toimii niin, että ilmestytään vaan paikalle ja pelataan. Meillä on tietyt joukkueet missä pelaamme, mutta minkäänlaisia harjoituksia ei ole. Ja pelaamme siis toisia sconessa olevia joukkueita vastaan.

Torstaina vietimme yhden minun kaverini syntymäpäiviä. Koulussa lauloimme porukalla hänelle ja söimme kakkua, illalla menimme syömään ravintolaan ja söimme vähän lisää kakkua. Söimme torstain aikana aika paljon kakkua.Perjantaina satoi melkein koko päivän ja yli puolet meidän vuositasolaisista ei ollut koulussa. Kaikki olivat pelaamassa joko rugbyä tai netballia. Koulupäivä oli vähän rennompi, kukaan ei jaksanut keskittyä tunneilla yhtä paljon kun normaalisti, eivätkä opettajatkaan oikein jaksaneet opettaa niin paljoa, koska kukaan ei oikein ollut koulussa.

Lauantai oli rento päivä, mitään ei oikein tapahtunut. Perjantai iltana olin valvonut pitkään joten heräsin myöhään ja istuskelin rauhassa sisällä suurimman osan päivää ja rentouduin. Illalla kävin kävelyllä ympäri Sconea. Katsoimme vielä televisiota ennen nukkumaan menoa ja valvoin taas aika myöhään.

Joka ei ollut hirveän hyvä idea seuraavan päivän huomioon ottaen, minun piti nimittäin nousta sängystä kohtalaisen aikaisin. Suunnitelmana oli että menisimme perheen kanssa paikkaan nimeltä Barrington tops, joka oli vuoristo. Ja niin me menimmekin. Näimme paljon hienoja maisemia ja söimme lounasta leirintäalueella. Näin myös ensimmäisen Dingon luonnossa. Se oli tapettu ja laitettu puuhun roikkumaan. Jostain syystä melkein kaikki ensimmäiset eläin kokemukseni ovat olleet kuolleita eläimiä. Näin myös metsän joka muistutti hieman Suomen metsää! Olin iloinen.Luontoretkeilyn jälkeen vietin aikaa kaverin kanssa, käveleskelimme ympäri Sconea ja juttelimme niitä näitä. Illalla menin pelaamaan koripalloa.

Nyt on taas sitten tulossa uutta Sydneyn matkaa ja vähän muuta tässä kohta, niistä kirjoittelen sitten varmaan ensi kerralla.