Onnellinen Onnekas

Okei tämä minun blogin kirjoittaminen on nyt vähän jäänyt... ei ole vaan tullut kirjoitettua. 

Tässä nyt on jonkun verran kerennyt tapahtua; pari kertaa Sydneyssä tullut käytyä, toisella kerralla menin Mardi Gras paraatia katsomaan, Canberrassa käytiin viikonloppureissulla ja rantakin käyty pari kertaa tarkastamassa taas. Tapasin viime vuoden vaihtareita ja näin kun rehtori lauloi karaokea koulun kirjastossa. Kävinhän minä vielä Country musiikki festivaaleillakin Tamworthissa. On tullut käytyä myös Queenslandin rajalla, Rotary konferenssissa ja vaihtarikaverin synttäritkin kävin katsastamassa Singletonissa. Ja tällä hetkellä host perheen kanssa Darwinissa. Tuossa nyt varmaan tärkeimmät tapahtumat tältä pieneltä ajalta. 

Nyt tästä eteenpäin sitten toukokuun puoleen väliin on aikataulu aika tiukkaa kun koko ajan on jotain tapahtumassa. Nyt tosiaan Darwinissa ja sen jälkeen minun vanhemmat tulee käymään ja menen Rotarien järjestämälle Australia kierrokselle. 
Niistä kerron sitten vähän myöhemmin. 
 Yritän laitella kuvia näistä tapahtuneista jutuista vaikka erilliseen julkaisuun että on selkeämpää. 

Mut tosiaan, tässä on pikkuhiljaa ruvennut tajuamaan kuinka vähän aikaa enään jäljellä minulla täällä on. Lähden kotia päin heinäkuun puolessa välissä ja nyt on jo huhtikuu, huhhuh. Tässä on vielä monta matkaa edessä ja varsinkin Rotaryn Australian ympäri matka. Onhan tässä jonkun verran jo kerennyt kattella Australiaa ja kavereitakin tullut, mutta kyllä se nyt surulliselta rupeaa tuntumaan kun lähtöpäivä vaan lähenee. Kavereiden kanssa haluaisin vielä aikaa vietellä aika paljon mutta saa nähdä kuinka paljon siihenkin on aikaa... Perhettä vaihdan takaisin ensimmäiseen host perheeseen aika heti minun Australia ympärys matkan jälkeen ja heidänkin kanssa vielä yksi matka ainakin tulossa. 

Mutta nyt tähän ’loppuun’ vielä, ajattelin että olisi varmaan hyvä aika vähän selitellä et miksi päätin lähteä vaihtoon. 
Suoraan sanoen siitä ei hirveästi kysymistä ollut lähdenkö vaihtoon vai en, se on ollut aika pitkään asia joka on ollut jo varma asia minun elämässä. Ensimmäistä makua vaihto-oppilaana olemisesta oli varmaankin kun tarinoita kuunneltiin minun siskoni kanssa meidän enon vaihto-oppilasvuodesta Australiassa. Näiden tarinoiden takia halusinkin sitten hyvin pitkään mennä Australiaan. Tämä oli jo monia vuosia ennen kuin se olisi oikeasti mahdollista minulle. Siitä asti olen ollut kiinnostunut vaihto-oppilaana olemisesta mutten myöskään ajatellut sitä hirveämmin koska se tuntui niin kaukaiselta asialta. 

Enemmän rupesin tajuamaan kuinka lähellä tuleva vaihtovuoteni on kun minun kaksi vuotta vanhempi isosiskoni lähti vaihtoon Meksikoon. Siinä vaiheessa meinasi melkein paniikki ruveta iskemään, olenko valmis? Siitä sitten koko prosessi alkoikin pyöriä aika nopeasti. Meidän perheessä oli meksikolainen vaihto-oppilas vähän aikaa ja kun hän lähti, isosiskoni tulikin jo kohta takaisin. Sitten olikin enään vain vuosi minun lähtööni, siitä alkoi blogien lukemiset ja hakemusten täytöt ja ensimmäiseksi maa-vaihtoehdokseni laitoin Japanin Australian sijaan sillä olin tykästynyt Japaniin pitemmän päälle (spoiler alert: En mennyt Japaniin) Tosiaan pääsin kuitenkin kaikista hakuprosesseista läpi, vaikka Rotaryt tekivätkin haastattelusta hirman pelottavahkon, ja sitten alkoi aika jolloin jännitettiin mihin maahan menisin. 

Tässä vaiheessa rupesin miettimään että mitä oikein olen tekemässä. 

Vastaus tuli pienen hetken jälkeen. Sain maakseni Australian ja siinä sitten hetken panikoitiin äitin kanssa että miksen saanut Japania ja että pitäisikö nyt ollenkaan lähteä vaihtoon koska Japania ei tullut. 

Mutta tässä se vastaus sitten tulikin: 
Miten niin en lähtisi vaihtoon vain koska en saanut Japania? 
Minulla on mahdollisuus viettää vuosi toisella puolella maailmaa hyvän järjestön kautta ja jättäisin sen välistä vain koska halusin Japaniin ja en päässyt? 
Alunperinkin olin halunnut mennä vaihto-oppilaaksi koska rakastan matkustamista ja halusin nähdä ja kokea maailmaa niin pitäisikö maan vaikuttaa niin paljon?

Ei se vaikuttanut. Tajusin että ihan sama mihin maahan menisin, vuodesta tulisi mahtava ja pitäisin sitä parhaana maavaihtoehtona. Ja kaiken lisäksi Australia olikin ollut minun alkuperäinen vaihtoehtoni. 
Siitä hetkestä rupesin sitten etsimään kaikkea tietoa Australiasta ja innostumaan reissusta enemmän ja enemmän.



Olen onnellinen että päätin lähteä vaihtoon, se ei mitenkään ollut väärä päätös, mutta tietenkään ei se olisi ollut mahdollista ilman kaikkea apua mitä olen saanut. Haluan kiittää kaikkia kavereitani ja tuttuja jotka ovat auttaneet minua tulemaan tulokseen ja etenkin Rotary järjestöä ja klubiani joka oli hyvin antelias ja päätti lähettää minut vaihto-oppilaaksi. Ilman heitä en olisi täällä. Suuri kiitos myös perheelleni kaikesta tuesta ja rahoituksesta. En olisi selvinnyt kaikista hermoromahduksista ilman heitä. 

Kiitos.
Olen todella onnellinen ja onnnekas että olen päässyt tänne.